Sonja Päivisen tarina

Parasta on hiljaisuus – onnellinen Pamu

Sonja Päivinen (33) muutti joulukuussa takaisin Kesälahdelle lähes kymmenen etelässä vietetyn vuoden jälkeen. – Lähdin etelään töiden perässä eikä tarkoitus ollut jäädä pysyvästi, vaan mielessä on koko ajan ollut halu palata. Kotiudu-kampanjan elokuinen kirje oli ns. viimeinen pisara, jotta sain ratkaisun tehtyä.
Sonja opiskeli peruskoulun jälkeen kokiksi ja metsäkoneen kuljettajaksi. – Tein eripituisia pätkiä eri työnantajilla, mutta vakituista työtä ei tuolloin löytynyt. Hain ja pääsin Helsinki-Vantaan lentokentälle turvatarkastustöihin, joissa hommissa sitten vierähtikin yli yhdeksän vuotta.
- Työ itsessään oli mielenkiintoista ja työyhteisökin mukava, mutta 3-4 vuoden välein tehdyt turvatarkastusten isot kilpailutukset vaihtoivat työnantajaa, työtapoja ja -porukkaakin liian tiuhaan. Työ oli etupäässä jaksotyötä 12 tunnin vuoroissa. Tykkäsin jaksotyöstä, koska pitkien työvuorojen vastapainona olleilla pitkillä vapailla pääsin aina tänne Kesälahdelle.

”Kun voisikin olla pamu”

- Olin jo useita vuosia pohtinut muuttoa takaisin, koska etelässä oli oikeastaan vain työ enkä viihtynyt ainaisessa kiireessä ja metelissä. Sain pari vuotta sitten jo maakuntaliiton kampanjan Hanke Akilta paluumuuttaja (pamu) -postia ja silloin olin yhteydessä Pohjois-Karjalaan, mutta jäi vielä lähtemättä.
- Elokuussa tullut Kotiudu Keski-Karjalaan –kampanjan kirje sai minut toimimaan. Soitin Spoofin Suville ja alettiin selvitellä, miten saisin toimeentulon täällä järjestettyä. Asunto oli jo odottamassa Kesälahdella.

Jatkajaksi perheyritykseen

- Tällä hetkellä kouluttaudun jatkamaan metsäalan perheyrityksessämme. Vanhemmat ovat jäämässä yrityksestä tänä vuonna eläkkeelle ja me veljen kanssa ottamassa vetovastuun.

- KETIn Kipinoisen Päivin kanssa mietittiin sopiva vaihtoehto toimeentuloon ns. kisällivaiheessa ja olen nyt TE-toimiston työkokeilutuella harjoittelemassa taloushallinnon tehtäviä yrityksessämme. Lisäksi harjoittelen myös ajopuolen hommia ja aion suorittaa C-kortin, jotta pystyn olemaan kiireapuna kuljetuksissa.

- Pelottaahan tämä, pärjäänkö, mutta en onneksi ole yksin. Vanhemmat ja yrityksessä 15 vuotta työskennellyt isoveli ovat tukena uutta opetellessa. Arvostan suuresti vanhempieni ja isoveljeni ammattitaitoa ja osaamista. Ja ammattitaitoiset kuskitkin minua toivottavasti koulivat koneiden kanssa.

- Vapaa-aikana uskallan lenkkeillä pimeälläkin, kun ei tarvitse pelätä niin kuin etelässä. Ratsastuksenkin voisi taas aloittaa nuoruusvuosien jälkeen. Hiljaisuus, kiireettömyys ja rauha ovat parasta täällä. Ja tiedän, että etelästä olisi paljon palaajia, jos sopivia työpaikkoja olisi.

Ota yhteyttä

Takaisin

Kysy lisää

Olen kiinnostunut: