Minna Rautiainen-Cimrin

Suomalainen koulutus houkutteli perheen Turkista Keski-Karjalaan

9/2021

Kiteen lukio ja Rääkkylän koulu ovat saaneet tänä syksynä uudet oppilaat Turkin Alanyasta, kun Minna Rautiainen-Cimrinin lapset halusivat siirtää opintonsa äitinsä synnyinmaahan.

Aida halusi tulla ehdottomasti opiskelemaan lukioon Suomeen, sillä koulutus on tunnetusti maailman parasta täällä. Turkissa koulutuksella on todella iso merkitys ja siitä puhutaan aina paljon. Lapsilta ovat aina tuttavat kyselleet, aiotteko joskus opiskella Suomessa. Myös Aleksi innostui kokeilemaan suomalaista koulujärjestelmää siskonsa innoittamana, Rautiainen-Cimrin taustoittaa.

Turkissa opiskeltiin tuhannen oppilaan yksityiskoulussa, jonka lisäksi on vielä kerhomainen, kerran viikkoon kokoontuva niin sanottu Suomikoulu, joka koostuu noin kahdenkymmenen suomalaistaustaisen perheen lapsista. –
Lukioon on tästä porukasta lähdetty Suomeen aiemminkin, ja myös Aidan turkkilainen opettaja kannusti kokeilemaan, joten valmis malli ajatukselle oli jo olemassa, Rautiainen-Cimrin jatkaa.

Ensimmäiset kouluviikot ovat osoittaneet kokeilun hyväksi ratkaisuksi. Kaksoiskansalaisuus mahdollistaa ilmaisen opiskeluoikeuden. 16-vuotias Aida ja 12-vuotias Aleksi ovat viihtyneet opinahjoissaan, vaikka arki on tuonut mukanaan kaikenlaista uutta. –
Ihmettelyä on aiheuttanut esimerkiksi sukkasillaan olo koulussa.

Suomessa lasten oletetaan olevan myös itsenäisempiä. Turkissa ollaan paljon sosiaalisempia ja otetaan enemmän kontaktia. Molemmat tuntuvat nauttivan paljon pienemmän koulun hiljaisesta äänimaailmasta, sillä Turkissa koulussakin on hyvin meluista. Kavereita on löytynyt ja molemmat ovat sopeutuneet hyvin, Rautiainen-Cimrin summaa.

Rääkkylän Rasivaarassa perhe on viettänyt aiemminkin pitkiä aikoja lomilla, ja suomea on puhuttu osittain myös kotona Turkissa. Kieli ja sanasto uudistuvat koko ajan, joten sanavarasto täydentyy joskus erikoisestikin. –
Turkissa englanti alkaa jo ekaluokalla. Aleksi on todennut, että hän oppii englannin tunneilla enemmän suomea. Esimerkiksi sauvakävely on termi, joka suomentui enkun tunnilla, Rautiainen-Cimrin naurahtaa.

Muutoksen myötä on syntynyt niin sanottu hybridiratkaisu, eli perheellä on nyt kaksi kotia eri maissa. Aiemmin Turkista on suunnattu Suomeen lomailemaan, jatkossa suunta on toisin päin. Syysloma vietetään kuitenkin Rääkkylässä. –
Turkin koronatilanne on nyt niin hankala, että meidän ei tee sinne nyt mieli mennä. Rajoitukset ovat olleet koko pandemian ajan todella tiukat, ja menetyksiä on ollut paljon. Siellä koronatilanne on koko ajan hyvin vahvasti esillä ja huoli terveydestä on suurta. Koulut ovat olleet etäopetuksessa koko ajan, ja esimerkiksi pihoilla liikkumista on rajoitettu, joten arki siellä on hyvin haastavaa nyt, Rautiainen-Cimrin huokaa.

Rautiainen-Cimrin asui Rääkkylässä 16-vuotiaaksi, jolloin lähti Lyseon lukioon opiskelemaan. Sittemmin tie vei pääkaupunkiseudulle, ja Alanayassa on kulunut viimeiset kaksi vuosikymmentä. Paluu juurille on nyt tapahtunut monella eri muotoa, sillä työpaikka tuo nuoruuden mieleen hyvin konkreettisesti. Värttinässä laulaneena ja soittaneena työ Sari Kaasisen kulttuurikodissa on nostalgista.

Hassua kyllä, teen nyt lähes samaa työtä mitä Alanyassa tein hotellissa eli markkinointia, viestintää ja toimin emäntänä Villa Ruusulassa. Ilmoittauduin myös Itä-Suomen yliopistoon jatkamaan opintoja kulttuurintutkimuksessa, joten työ limittyy hyvin myös graduntutkimukseen, Rautiainen-Cimrin kuvailee.

Turkin lämmön jälkeen Suomen neljä vuodenaikaa tuntuu ihanilta. –
Olen ehdottomasti syksyihmisiä. Turkissa on kesä 10 kuukautta vuodesta, ja ilmastonmuutos todellakin tuntuu siellä, kun helle tarkoittaa 50 asteen lämpöä. On ihanaa, kun Suomessa voi pukeutua ja käyttää jopa villasukkia, Rautiainen-Cimrin vertailee.

Teksti ja kuva: Päivi Lievonen
Koti-Karjala 3.9.2021