Yhteiskunnallista vaikuttamista julkisuuden ja lainsäädännön katveessa
Kun ihmiset kuulevat sanan tai termin yhteiskunnallinen yritys, useimmat ovat ymmällä, mitä sillä tarkoitetaan. Voiko taloudellisen toiminnan ja yhteiskunnallisen tavoitteen yhdistää? Toiset sekoittavat termin sosiaaliseen yritykseen ja pitävät toimintaa hyväntekeväisyytenä. Asiaa on selvitetty laajasti työ- ja elinkeinoministeriön puolelta vuosikymmenen alussa, mutta selvityksestä jäi käteen oikeastaan vain ehdotus brändimerkin perustamisesta. Tuon brändin otti käyttöön Suomalaisen työn liitto. Paradoksi asiassa on, että merkkiä hyödyntää vain vähän yli 100 yritystä kun yrityksiä ETLAN selvityksen mukaan on 19 000 ja joiden toisten selvitysten mukaan vielä enemmän. Miksi on näin?
Alkuun on sanottava, että yhteiskunnallinen yritys ja yrittäjyys ei ole viime vuosina ollut Suomessa menestystarina toisin kuin monessa muussa maassa kuten Ruotsissa. Tähän on monia erityisesti poliittisia ja historiallisia syitä, mutta myös se, yhteiskunnalliselle yrittäjyydelle ei ole selkeää roolia Suomessa. Ei ole lainsäädäntöä, ei ole investointirahoitustyökaluja, ei ole vaikuttavuustyökaluja ja tilivelvollisuuden järjestelmää, ei ole tuki- ja neuvontapalveluja- on vain Yhteiskunnallisen yrityksen -merkki ja erilaisia verkostoja.
Lainsäädännön näkökulmasta tärkeimmät esteet ovat nykylainsäädännön yksiulotteisuus- osakeyhtiölaki ja osuustoimintalaki nostavat vahvasti esiin markkinalähtöisyyden ja voiton tavoittelun. Sen varjolla suljetaan toiminta läpinäkyvyydeltä ja julkisuudelta, mikä on yhtiöittämiseksi nimetyn kehityskulun yksi erikoisuus.
Suomalaisen yhteiskunnallista yrittäjyyden ulostuloja on paljon, vaikka niitä ei sellaisiksi aina ymmärretäkään. Meillä on kuntien ja valtion osakeyhtiöitä ja liikelaitoksia, kuntayhtymiä, yleishyödyllisiä yhteisöjä, yritystoimintaa harjoittavia yhdistyksiä, osuuskuntia ja säätiöitä. Kiinnostavaa on, että yleishyödyllisyys on määritelty verolainsäädännössä, mutta ei muuten. Yleishyödyllisen yhteisön statuksen saanut toimija saa verohelpotuksia ja aravalainaoikeuksia.
Kun siis puhutaan yhteiskunnallisesta yrityksestä, siitä ei puhuta kuin vero-oikeudellisena toimijana. Muuten käsite on vahvasti yhteiskunnallinen ja poliittinen. Monissa EU- maissa on yhteiskunnallisille yrityksille omat kriteerinsä ja yleinen huomio EU- selvityksissä on, että määritelmät ovat kansallisia. Italiassa yhteiskunnalliseksi yritykseksi luokitellaan yhteiskunnallista hyvää tavoitteleva toiminta, jonka liikevaihdosta 70 prosenttia tulee markkinoilta. Muissa maissa nuo ehdot ovat lievemmät.
On kuitenkin selvää, että yhteiskunnallinen yritys ei määrity yksinomaan voitonjaon perusteella vaan sillä on muitakin esimerkiksi toimintatapaan kuten läpinäkyvyyteen ja henkilöstöön liittyviä piirteitä.
Yhteiskunnallinen yrittäjyys – osuuskuntatoiminta 2.0?
Isossa Britanniassa iso yli 200 vuotta vanha John Lewis- tavarataloketju markkinoi itseään yhteiskunnallisena yrityksenä, jonka toiminta perustuu seitsemään toimintaa ohjaavaan periaatteeseen. Yksi niistä on, että työntekijät omistavat yrityksen ja se jakaa vuosittain bonuksia työntekijöilleen.
Yhteiskunnallisista yrityksistä on Suomessa keskusteltu verrattain vähän, vaikka Suomessa niiden historia on pitkä ja kiinnostava. Yhteiskunnallisten yritysten juuret löytyvät osuustoiminnasta, joka jo pari sataa vuotta sitten yhdisti yhteiskunnalliset tarpeet ja liiketoimintamallin. Muun muassa Sokeva Oy:tä voidaan pitää yhteiskunnallisena yrityksenä, koska liiketoiminnasta tulevan voiton saa näkövammaisten keskusliitto.
Yhteiskunnallisessa yrityksessä yhdistyvät usein jokin uusi liiketoimintamalli ja jokin yhteiskunnallinen päämäärä. Liiketoimintamalliin kuuluu myös asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kuunteleminen, palveluiden suunnitteleminen yhdessä heidän kanssaan sekä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien turvaaminen. Nykypäivänä puhutaan usein osallisuudesta.
Yhteiskunnallisen yrittäjyyden käytännöissä tämä voisi siis tarkoittaa vahvaa asiakas- ja käyttäjälähtöisyyttä, jolloin viestinnässä on olennaista nostaa esiin omistajuus ja toiminnan yhteiskunnalliset päämäärät. Yhteiskunnallisia yrityksiä löytyy erityisesti sosiaali- ja terveysalalta, liikunta-, ympäristö-, taide- ja kulttuurisektorilta sekä maaseudun ja haja-asutusalueen kehittämisalalta, vaikka osa näistä toimijoista ei halua leimautua sellaiseksi.
Yhteiskunnallinen yrittäjyys on kuitenkin selvästi nouseva uusi yritysmuoto, jolle on selkeää tilausta etenkin uuden SOTE- järjestelmän ja maakuntahallintouudistuksen näkökulmista. Toivommekin pelkän yhtiöittämiskeskustelun sijaan laajaa ja vilkasta keskustelua yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä ja sen mahdollisuudesta yleensä Suomessa ja erityisesti Pohjois-Karjalassa.
Ari Tarkiainen
projektipäällikkö
Elinvoimaa maaseudulle -hanke
Karelia ammattikorkeakoulu
ari.tarkiainen(a)karelia.fi
puh. 050-3109871