5.3.2021

Juvoset muuttivat joulukuussa rintamamiestaloon Purujärvelle kuutostien läheisyyteen. – Kun ensimmäisen kerran kävin Karin kotiseudulla 1990-luvulla, tuli heti tunne, että täällä haluaisin asua, kertoo Leila Juvonen (58). – Lopullinen muutto vei aikaa, sillä työpaikat pitivät meidät tänne asti Vantaalla. Kun Kari (64) jäi eläkkeelle, muuttopäätös oli helppo ja nopea.

- Kari on Hummovaarasta kotoisin ja kävimme täällä usein sukulaisissa. Parikymmentä vuotta sitten ostimme oman paikan Kesälahdelta. Kesäisin ajoimme joka viikonloppu etelästä tänne ja talvellakin pari kertaa kuussa. Jo Imatran kohdilla tuntui, että olemme mökkitiellä.

- Olemme kunnostaneet taloa ja laittaneet pihapiiriä kuntoon ja tästä tosiaan tuli meidän pysyvä kotimme. Vieläkin on itselleen muistutettava, ettei meidän enää tarvitse lähteä etelään – muuta kuin lapsia ja lapsenlapsia katsomaan. Päivääkään emme ole etelästä lähtöä katuneet.

- Olen syntynyt Vantaalla ja asunut etelässä koko ikäni, joten olen itsekin ihmetellyt, mikä tänne Pohjois-Karjalaan veti. Upea luonto ainakin ja kirkkaat puhtaat vedet. Veneilemme Puruvedellä ja kalassa käydessä näkee ongen koukun ja kalat, jotka koukkua kiertävät kolmen metrin syvyydessä. Kaipuu luontoon syntyi varmaan jo lapsena, kun perheemme vietti kaikki kesät teltassa leirintäaluilla.

- Ihmiset ovat täällä avoimia ja puheliaita. Etelässä ei uskaltanut edes huomenta bussissa sanoa kanssakulkijoille, kun taas täällä saa juttukaverin vaivatta.

- Meillä on pieni koira, joka nauttii ulkoilusta vapaana omassa pihapiirissä. Kevättä ja kesää jo odotellaan, jotta päästään laittamaan pihaa kuntoon. Lumitöitä on tänä talvena riittänyt, mutta kaikesta nauttii, kun pääsee ulos omalle pihalle. Isolla tontilla riittää tekemistä aina. Myös lapset ja lapsenlapset viihtyvät täällä maalla, joten heitä odotellaan mielellään käymään.

- Nyt kun ei enää tarvitse mökkeillä, ostimme matkailuauton. Mies on sitä mieltä, että nyt ehditään kiertää paikkoja pikkuteitä pitkin, kun ei ole enää kova kiire suorinta tietä maalle.

Teksti: Suvi Spoof
Kuva: Leila Juvonen