keskikarjalaan-lappalaiset.jpeg

Elämän muutostarve toi etelästä Kiteelle

21.3.2019

Noin vuosi sitten Marko ja Maini Lappalainen istuivat pihapaljussa Markon vanhempien luona Ruppovaarassa ja katselivat tähtiä ja revontulia. Samalla käytiin syväluotaava keskustelu unelmista ja elämäntavoitteista. – Elämän hektisyys tuntui kuluttavalta ja kummallakin väsymys ja uupumus olivat läsnä työssä, Maini kertoo.

– Kummallakin meistä oli hyvä työ Helsingin keskustassa ja asuimme viihtyisällä ja rauhallisella alueella Vantaalla. Kaipasimme kuitenkin jotain muuta, Marko toteaa. – Välillä elämä on tuntunut varjoteatterilta - vaikka kuinka juoksee, niin varjoa ei saa kiinni. Olemme olleet työorientoituneita aina, mutta nyt halusimme kääntää työn ja vapaa-ajan suhdetta, Maini lisää.

Pariskunta halusi suunnata elämänsä Kiteelle, Markon lapsuuden ja nuoruuden paikkakunnalle. Kun päätös muutoksesta oli tehty, alkoi Maini etsiä koulutustaan ja kokemustaan vastaavaa työtä näiltä seuduilta.

Maini on työskennellyt henkilöstöhallinnon eri tehtävissä, viimeisimpänä HR-asiantuntijana Business Finlandilla. Markolla on 22 vuoden kokemus kaupan alan töistä ja viimeiset 15 vuotta hän on toiminut esimiestehtävissä, viimeisimpänä Helsingin keskustan Clas Ohlsonin myymäläpäällikkönä.

Toisen työpaikka varmisti muuton

Alkuvuodesta Maini valittiin Joensuuhun Puolustusvoimien palvelukeskukseen rekrytointitehtäviin ja hän aloitti työnsä maaliskuussa. – Olen tyytyväinen, että minun ei tarvinnut tehdä kompromisseja työn valinnan suhteen. Saan käyttää uudessa työssä ydinosaamistani, Maini iloitsee. Mainin työpaikan varmistuttua Marko irtisanoi itsensä ja pariskunnan Kiteelle asettumisen käytännön järjestelyt saattoivat alkaa. Aluksi he muuttivat Puhokseen Markon äidin kotipaikalle. Myöhemmin saattaa mahdollistua Ruppovaarassa suvun kantapaikalle asettuminen. – Siirtyminen tuntui helpolta, kun kaikki täällä oli hyvin pitkälti valmiina, Marko kiittelee.

Markolla tulevaisuuden työsuunnitelmat ovat vielä hyvin avoimena, eikä hän halua kiirehtiä asian kanssa. Alkuun hän arvelee vetävänsä henkeä ja raivaavansa metsää. – Minua ei huoleta yhtään se, etten tiedä mitä on tulossa. Tiedän kuitenkin, että asiat tulevat, koska päättää niin, Marko toteaa painokkaasti.

Yrittäjyys haaveissa

Koivikolla aikanaan agrologiksi valmistuneella Markolla siintelee ajatuksissa jonkinlainen maaseutuyrittäjyys. – En välttämättä ole niinkään kiinnostunut alkutuottajaksi ryhtymisestä, vaan haluaisin keskittyä luonnontuotteiden jalostamiseen. Mahdollisuuksia on vaikka mihin, enkä ole rajannut mitään pois. Kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi pakurikääpä, mahla, humalan luomuviljely tai viinirypäleet.

– Puhdas luonto ja metsä antavat valtavasti mahdollisuuksia, eikä sitä ole vieläkään osattu kunnolla hyödyntää. Uskon siihen, että toimeentuloni tulee koostumaan useista pienistä virroista. Yrittäjyys kiehtoo siksi, että haluan itse määritellä työaikaani. Välillä voin tehdä töitä vuorokauden ympäri, kun töitä on - mutta välillä voi istuskella laiturilla, kun siltä tuntuu, Marko summaa työskentelyideaaliaan.

Oivalliset palvelut ja mahdollisuudet harrastaa

Kiteeltä ja lähiseudulta pariskunta kokee saavansa tarvitsemansa palvelut ja aktiviteetit. Lapsuudesta asti ratsastusta harrastanut Maini hankki vuoden vaihteessa suomenhevosen ja sai sille vuokratallipaikan Koivikon ratsutallilta. Tulevaisuudessa haaveena olisi saada hevosia oman tilan talliin.

– Lähden varmasti mukaan paikalliseen ratsastusseuran toimintaan. Mielellään haluan olla mukana auttamassa, Maini toteaa. – Meidän tarpeisiin täältä varmasti löytyy tarvittavat kulttuuriharrastuksetkin - käymme oopperajuhlilla ja Ilosaarirockissa. Tykkään myös seurata pesäpalloa, joten Rantakenttä varmasti vetää puoleensa, Marko arvioi.

– Kun oman toiminnan punainen lanka löytyy, sen myötä varmasti tapahtuu luontaisesti verkostoitumista muutenkin. Jos nyt mitään negatiivista täällä näkisin, niin se on se, että ulkomaille lähtiessä lentokentälle menemiseen pitää varata enemmän aikaa, Marko arvioi.

Ystäväpiirissä Markon ja Mainin elämänmuutos herätti alkuun ihmetystä. – Pian he kuitenkin ymmärsivät, mitä haemme tällä, ja ovat olleet onnellisia ja iloisia puolestamme, Maini kertoo. – Meillä on ystäviä erilaisissa organisaatioissa ja puheissa kuultaa läpi, että työelämän oravanpyörään aletaan olla kyllästyneitä, Marko kertoo.

– Moni kaipaisi rauhallisempaa elämää ja luonnon läheisyyttä. Monilta puuttuu kuitenkin rohkeus tarttua muutokseen. On valitettavaa, että jos itse ei uskalla pysähtyä, tulee jokin negatiivinen asia, joka lopulta pysäyttää ihmisen. Toivon, että oma pysähtyminen tuo meille arjen toimivuutta. Onni tulee arjen pienistä asioista, Marko kiteyttää.

Riitta Hakulinen, Koti-Karjala